Mummun taulu

So long, Aruba!

Nyt se sitten koitti: lähdön hetki. Nyyh... Olemme Aruban lentokentällä odottelemassa paluulennon lähtöä. Viimeiset kärvennykset on suoritettu rannalla ja lopputulos on toivotunlainen...iho on kauttaaltaan punainen kuin tomaatti. ;-) Toivottavasti pahin punotus ehtii laskea ennen kuin saavun Suomeen esittelemään ''tuloksia''...
Reissu oli kyllä kaikin puolin onnistunut ja mieleenpainuva kokemus. Hieman on haikeaa jättää tämä paikka taakseen. Eniten jää ikävä ihanaa beachiä, sen valkoista hiekkaa, turkoosia lämmintä merivettä ja palmuja. Joskus tänne kyllä täytyy vielä palata!
Kiitos kaikille tätä blogia lukeneille! Me kumarramme ja poistumme takavasemmalle. Toivottavasti selviämme hengissä lentomatkasta. Morjens!

Yleisiä huomioita Arubalta

Aruban eteläranta on käytännössä rakennettu turismia varten. On vaikea erottaa mikä on aitoa ja mikä feikkiä. Oranjestadin turistialue on esimerkki tästä. Katukuvaa voisi kuvailla sanoilla 'Amerikka kohtaa Euroopan'. Toisaalta rakennuksiin haettu siirtomaatyyli ja kävelykeskustamaisuus tuovat mieleen Euroopan, toisaalta taas rakennusten ja ylipäänsä katukuvan kulissinomaisuus muistuttavat Amerikkaa.
Katukuvassa näkyy ravintoloita, pikkukojuja ja turisteja, joista suuri osa jenkkejä, hollantilaisia ja eteläamerikkalaisia - sekä ruotsalaisia. Suomalaisia ei juurikaan ole täällä näkynyt.
Hotellien ulkomuoto vaihtelee ja osa on selvästi rakennettu miellyttämään amerikkalaisturisteja, esimerkkinä Riu Palace, joka on keskiaikaista linnaa matkiva uusi valtava rakennus, jossa on myös vivahde goottilaista katedraalia sekä otteita moskeijoista. Katolle on mm. istutettu kaksi Firenzen Duomon kupolia. Tämä ''komistus'' myös näkyy kauas!
Palm Beach vaikuttaa hyvältä valinnalta verrattuna muihin hotellialueisiin. Mukavaa ja mielenkiintoista tekemistä riittää (jos vain on valmis maksamaan), mutta parasta täällä on kuitenkin ranta!
Aruballa asuva väestö on melkoinen sekoitus. Alkuperäiset intiaanit on kuljetettu espanjalaisten valloittajien toimesta pois 500 vuotta sitten. Sen jälkeen saarta ovat hallinneet myös hollantilaiset ja englantilaiset. Saari itsenäistyi 1986 mutta on silti Hollannin alusmaa. Siksi täällä asuu paljon hollantilaisia ja esim. ravintoloissa heitä on paljon töissä.
Ihmiset ovat iloisia, välittömiä, ja juttelevat mielellään turistien kanssa.
Amerikkalaiset elämäntavat näyttävät levinneen myös Aruballe. Mm. sunnuntaina aamupäivällä havaitsimme pitkän autojonon McDonaldsin drive-in luukulla ja lisäksi parkkipaikka oli täynnä.
Ilmasto on täällä hyvin kostea ja aina lämmin. Yleensä käy jatkuva pieni tuulenvire, joka helpottaa mukavasti muutoin lähes tukahduttavaa kuumuutta. Välillä täällä myös hieman satoi, mikä on hyvin poikkeuksellista Aruballa. Oikeastaan se oli ihan hyvä asia, koska aivan sateettomina ja pilvettöminä päivinä oli jo liiankin kuuma. Lisäksi saaren luonto oli nyt myös poikkeuksellisen vehreä, kun kasvit saivat hieman vettä.

Sunset sailing

Viimeiselle illalle varasimme veneilyretken pienelle katamaraanille, josta saimme ihastella auringon laskua merellä. Retken järjesti Marcel's Watersport. Retkeen sisältyi myös snorklausta koralliriutoilla kahdessa eri paikassa. Tuuli oli tänään sen verran kova, että etenimme pelkästään purjeiden avulla, eikä moottoria tarvittu ollenkaan.
Snorklatessa nähdyt koralliriutat olivat todella hienoja ja monimuotoisia. Tällä kertaa näimme myös monia erivärisiä koralleja, esim. kirkkaan turkooseja, keltaisia ja oransseja. Korallit muodostivat jänniä lomittaisia ja sokkeloisia rakenteita, joiden sisään näki varsin syvälle. Kaloja näkyi taas runsaasti ja jälleen myös sinisiä 'parrot fish' kaloja, jotka ovat Aruban endeeminen laji. Kuulimme, että hait uiskentelevat myös lähivesissä, mutta ne eivät ole kuulemma koskaan hyökänneet ihmisten kimppuun. Niitä voi kalastaakin hieman kauempana merellä.
Retken lopussa aurinko alkoi jo lähestyä horisonttia. Varsinainen auringonlasku tapahtui vasta, kun olimme jo rantautuneet. Aurinko laskee täällä kuin kivi...siitä, kun aurinko näkyi vielä kokonaisena horisontin yläpuolella, auringon katoamiseen kokonaan horisontin taakse kesti hieman reilu kaksi minuuttia. Oli aika komea näky!

Blogin tekemisestä

Tämä blogi on tehty kännykällä niin, että kukin aihekokonaisuus on lähetetty kuvineen sähköpostiviestinä blogipalveluun. Puhelimessa on onneksi qwerty-näppäimistö. Kuvat on myös otettu kännykällä. Arubassa toimii maksullinen, langaton wifiaruba-palvelu, jonka kautta suurin osa näistä viesteistä on kulkenut. Myös netin selaus ja Skype-puhelut ovat olleet käytössä. Kun tilattu viikko tuli täyteen, olemme käyttäneet Salt & Pepper-ravintolan ilmaista wlania. -Markku-

Kuuma päivä

Lauantaina oli ihan sairaan kuuma päivä, kun aurinko räkitti lähes pilvettömältä taivaalta, eikä tuullut juuri lainkaan. Ratsastusreissun jälkeen kävimme syömässä pienet tapas-annokset Salt and Pepperissä, jonka jälkeen päätimme mennä hieman hotellin uima-altaalle vilvottelemaan. Auringonotto uimapatjojen päällä kellutellen oli ihanan rentouttavaa hommaa, eikä päässyt liian kuuma tulemaan, kun vesi vilvoitti ihanasti selkää... Välillä ohjasimme uijapatjamme allasbaarin ääreen, jossa nautimme jääkylmät banaanidaiquirit. :-)

Ratsain Natural Poolille

Varasimme retken 'Natural Poolille' Rancho Daimarilta. Retkelle haettiin hotellilta klo 8 ja tulimme takaisin n. 11.30. Meitä oli kaikkiaan 9 osallistujaa ja kaikki muut olivat USA:sta.
Ranchilla meidät jaettiin kolmeen ryhmään ratsastuskokemuksen mukaan. Meillä ei aiempaa kokemusta ratsastuksesta ollut, joten saimme kaikista rauhallisimmat hevoset...tai niin ainakin luulimme... Minun hevoseni nimi oli Antonio Banderas ja äitskän Zorro. Tosi kivoja ja taitavia hevosia olivat. Maasto oli erittäin kivikkoista ja vaikeakulkuista, mutta hevoset selviytyivät silti todella mallikkaasti. Hieman tasaisemmassa kohdassa hevoset lähtivät ravaamaan ja jotkut laukkasivatkin. Zorro olisi iloisesti ravannut omia polkujaan, mikä aiheutti ratsastajassa hämmennystä ('hei, missä tässä on jarrut?! -Tytti-) ja muissa hilpeyttä. Kivikkoista ja kolukkoista reittiä edetessä rinteitä ylös ja alas oli hyvä, että laitoimme kypärät, jota ihme kyllä ei edellytetty, vaikka ne oli kaikille saatavilla.
Onneksi valitsimme aamupäivän retken, koska kansallispuiston alueella, puita tai muuta varjoa ei ollut ja aurinko paistoi kuumasti. Iltapäivällä olisi ollut jo tosi kuumaa.
'Natural pool' on meren poukama, johon tyrskyt eivät pääse suoraan. Se on yllättävän syvä ja uimaan pääsy hankalaa kivikkoisen rannan vuoksi. Kivet ovat myös vaarallisen liukkaita.
Takaisin ratsastettiin hieman eri reittiä ja paras osuus retkessä oli rantahiekalla vesirajassa ratsastus niin, että vesi roiskui ympäriinsä.
Ranchilta meidät kuljetettiin takaisin hotelliin ja se oli ehkä kaikkein vaarallisin osuus. Oppaamme Javier ajoi kivikkoista ja pomppuja täynnä olevaa pikkutietä täysillä niin, että saatiin kiljua ja pidellä katosta kiinni (turvavöitä ei ollut). Hieno reissu!