tiistai 11. tammikuuta 2011
So long, Aruba!
Reissu oli kyllä kaikin puolin onnistunut ja mieleenpainuva kokemus. Hieman on haikeaa jättää tämä paikka taakseen. Eniten jää ikävä ihanaa beachiä, sen valkoista hiekkaa, turkoosia lämmintä merivettä ja palmuja. Joskus tänne kyllä täytyy vielä palata!
Kiitos kaikille tätä blogia lukeneille! Me kumarramme ja poistumme takavasemmalle. Toivottavasti selviämme hengissä lentomatkasta. Morjens!
maanantai 10. tammikuuta 2011
Yleisiä huomioita Arubalta
Katukuvassa näkyy ravintoloita, pikkukojuja ja turisteja, joista suuri osa jenkkejä, hollantilaisia ja eteläamerikkalaisia - sekä ruotsalaisia. Suomalaisia ei juurikaan ole täällä näkynyt.
Hotellien ulkomuoto vaihtelee ja osa on selvästi rakennettu miellyttämään amerikkalaisturisteja, esimerkkinä Riu Palace, joka on keskiaikaista linnaa matkiva uusi valtava rakennus, jossa on myös vivahde goottilaista katedraalia sekä otteita moskeijoista. Katolle on mm. istutettu kaksi Firenzen Duomon kupolia. Tämä ''komistus'' myös näkyy kauas!
Palm Beach vaikuttaa hyvältä valinnalta verrattuna muihin hotellialueisiin. Mukavaa ja mielenkiintoista tekemistä riittää (jos vain on valmis maksamaan), mutta parasta täällä on kuitenkin ranta!
Aruballa asuva väestö on melkoinen sekoitus. Alkuperäiset intiaanit on kuljetettu espanjalaisten valloittajien toimesta pois 500 vuotta sitten. Sen jälkeen saarta ovat hallinneet myös hollantilaiset ja englantilaiset. Saari itsenäistyi 1986 mutta on silti Hollannin alusmaa. Siksi täällä asuu paljon hollantilaisia ja esim. ravintoloissa heitä on paljon töissä.
Ihmiset ovat iloisia, välittömiä, ja juttelevat mielellään turistien kanssa.
Amerikkalaiset elämäntavat näyttävät levinneen myös Aruballe. Mm. sunnuntaina aamupäivällä havaitsimme pitkän autojonon McDonaldsin drive-in luukulla ja lisäksi parkkipaikka oli täynnä.
Ilmasto on täällä hyvin kostea ja aina lämmin. Yleensä käy jatkuva pieni tuulenvire, joka helpottaa mukavasti muutoin lähes tukahduttavaa kuumuutta. Välillä täällä myös hieman satoi, mikä on hyvin poikkeuksellista Aruballa. Oikeastaan se oli ihan hyvä asia, koska aivan sateettomina ja pilvettöminä päivinä oli jo liiankin kuuma. Lisäksi saaren luonto oli nyt myös poikkeuksellisen vehreä, kun kasvit saivat hieman vettä.
Sunset sailing
Snorklatessa nähdyt koralliriutat olivat todella hienoja ja monimuotoisia. Tällä kertaa näimme myös monia erivärisiä koralleja, esim. kirkkaan turkooseja, keltaisia ja oransseja. Korallit muodostivat jänniä lomittaisia ja sokkeloisia rakenteita, joiden sisään näki varsin syvälle. Kaloja näkyi taas runsaasti ja jälleen myös sinisiä 'parrot fish' kaloja, jotka ovat Aruban endeeminen laji. Kuulimme, että hait uiskentelevat myös lähivesissä, mutta ne eivät ole kuulemma koskaan hyökänneet ihmisten kimppuun. Niitä voi kalastaakin hieman kauempana merellä.
Retken lopussa aurinko alkoi jo lähestyä horisonttia. Varsinainen auringonlasku tapahtui vasta, kun olimme jo rantautuneet. Aurinko laskee täällä kuin kivi...siitä, kun aurinko näkyi vielä kokonaisena horisontin yläpuolella, auringon katoamiseen kokonaan horisontin taakse kesti hieman reilu kaksi minuuttia. Oli aika komea näky!
Blogin tekemisestä
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Kuuma päivä
Ratsain Natural Poolille
Ranchilla meidät jaettiin kolmeen ryhmään ratsastuskokemuksen mukaan. Meillä ei aiempaa kokemusta ratsastuksesta ollut, joten saimme kaikista rauhallisimmat hevoset...tai niin ainakin luulimme... Minun hevoseni nimi oli Antonio Banderas ja äitskän Zorro. Tosi kivoja ja taitavia hevosia olivat. Maasto oli erittäin kivikkoista ja vaikeakulkuista, mutta hevoset selviytyivät silti todella mallikkaasti. Hieman tasaisemmassa kohdassa hevoset lähtivät ravaamaan ja jotkut laukkasivatkin. Zorro olisi iloisesti ravannut omia polkujaan, mikä aiheutti ratsastajassa hämmennystä ('hei, missä tässä on jarrut?! -Tytti-) ja muissa hilpeyttä. Kivikkoista ja kolukkoista reittiä edetessä rinteitä ylös ja alas oli hyvä, että laitoimme kypärät, jota ihme kyllä ei edellytetty, vaikka ne oli kaikille saatavilla.
Onneksi valitsimme aamupäivän retken, koska kansallispuiston alueella, puita tai muuta varjoa ei ollut ja aurinko paistoi kuumasti. Iltapäivällä olisi ollut jo tosi kuumaa.
'Natural pool' on meren poukama, johon tyrskyt eivät pääse suoraan. Se on yllättävän syvä ja uimaan pääsy hankalaa kivikkoisen rannan vuoksi. Kivet ovat myös vaarallisen liukkaita.
Takaisin ratsastettiin hieman eri reittiä ja paras osuus retkessä oli rantahiekalla vesirajassa ratsastus niin, että vesi roiskui ympäriinsä.
Ranchilta meidät kuljetettiin takaisin hotelliin ja se oli ehkä kaikkein vaarallisin osuus. Oppaamme Javier ajoi kivikkoista ja pomppuja täynnä olevaa pikkutietä täysillä niin, että saatiin kiljua ja pidellä katosta kiinni (turvavöitä ei ollut). Hieno reissu!
lauantai 8. tammikuuta 2011
Aruba cuisine
Aruballa on tarjolla kaikenlaisia eri maiden ruokaa tarjoavia ravintoloita. On italialaista, kiinalaista, brasilialaista ja tietenkin amerikkalaista keittiötä, muutamia mainitakseni... Toistaiseksi olemme ponganneet yhden, joka mainostaa itseään arubalaisella ruokalistalla.
Palvelua saa ainakin englannin, espanjan ja hollannin kielellä ja tietenkin myös paikallisella papiamenton kielellä. Ravintoloiden yleisilme on hyvin siisti ja usein sisustukseen on panostettu. Palvelu sen sijaan on usein havaittu varsin hitaaksi...ehkä se vain kuvastaa arubalaista kiireetöntä elämäntapaa. Hygienia ja raaka-aineiden tuoreus tuntuisivat kyllä olevan hyvällä mallilla, kun mitään vatsavaivoja ei matkan aikana ole kenellekään tullut. (Nyt koputtelemme täällä kovasti palmupuita.)
Seuraavassa arvioita muutamista parhaiten mieleen jääneistä ravintoloista:
Salt and Pepper on lähinnä tapas-ravintola. Se sijaitsee aivan hotellin vieressä, ja olemme käyneet pari kertaa aamiaisella ja kerran päivällistä syömässä. Aamiaiset ovat hyviä ja edullisempia kuin hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. Päivällisellä söimme mm. valkosipulissa muhitettuja etanoita ja muita tapaksia. Hyvää oli. Palvelu on ystävällistä mutta perushidasta.
Charlie's pizza on meidän hotellin aamiaispaikka, jossa hotellin hintaan kuuluva peruspulla-aamiainen tulee melko nopeasti, mutta muita vaihtoehtoja saa odotella. Pulla-aamiainen on hieman kylla kehittynyt viikon mittaan: nyt lautaselle on ilmestynyt myös lihaviipale. Palvelu Charlie's Pizzassa on melkoisen hidasta. Myös tilausten oikeellisuuden kanssa on ollut hieman ongelmia. Ainakin yhtenä aamuna munakokkelistani puuttuivat kokonaan makkaranpalat, joten se olikin sitten kasvissyöjäversio. Pizza tässä pizzeriassa oli hyvin juustoista, eikä ainakaan parasta pizzaa, jota minä olen koskaan syönyt. Minun makuuni se oli jotenkin etovaa... Palvelu on kuitenkin ystävällistä.
Fishes and More sijaitsee myös aivan hotellimme lähellä. Nimensä mukaisesti se on erikoistunut kala- ja äyriäisruokiin. Palvelu on erittäis ystävällistä ja yllättävän nopeaakin. Tarjoilijat tulivat kovasti jututtamaan ja olivat hauskoja tyyppejä. Ruoat olivat ihan kohtuuhyviä, mutta erityisesti iskän pasta-annos oli aivan valtavan suuri. Siinä sitten jälkiruokaa tilatessa vitsailtiin, että mahtavatkohan creme bruleet olla myös kovinkin suuria. Tarjoilija päättikin sitten läpällä tuoda meille yhden valtavan suuren creme bruleen, jonka sitten jaoimme kolmeen pekkaan.
Gianni's (italialainen ravintola) on melko suuri ja varsin suositun oloinen paikka. Kahtena iltana yritimme mennä sinne syömään, mutta ravintola oli täynnä. Kolmannella kerralla olimme viisaampia ja varasimme pöydän etukäteen. Ravintola oli kuitenkin melko keskinkertainen verrattuna suuresta suosiosta johtuneisiin odotuksiimme. Äitskän ja iskän annokset olivat kaiketi ihan kelvollisia, mutta minun pasta carbonarani oli aivan kamalan suolaista. En pystynyt sitä paljoa syömään. Minun annoksestani ei onneksi tarvinnutkaan sitten lopulta maksaa mitään. Palvelu oli kyllä ystävällistä ja ehkä vähän hienostuneen oloistakin (ei kuitenkaan jäykkää), vaikkakin osalla henkilökunnasta tuntui olevan hieman puutteellinen englannin kielitaito. Yllättäen jälkiruoaksi nauttimani cafe lattekin oli laimein mitä olen koskaan juonut. Jäimme kyllä hieman ihmettelemään syytä ravintolan suurelle suosiolle.
Ääriesimerkki huonosta palvelusta lienee Oranjestadissa sijaitseva Häagen-Dazs jäätelöravintola, jossa myyjä oli niin kärttyisä, että se oli jo suorastaan viihdyttävää. Kävimme siellä kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla tämä vanhahko rouva kysyi äkäisellä äänensävyllä lähes heti, kun astuimme puotiin sisään ''Are you ready?!'', ja toisti tätä, kunnes olimme päättäneet mitä haluamme. Sitten hän kysyi: ''What do you want?!'' Seuraavan tilausta hän kärtti jo ennen kuin edellisen annos oli valmis kysymällä: ''Anything else?!'' Suoraviivaisesta palvelusta huolimatta itse jäätelö oli kyllä erinomaisen hyvää, joten voimme tätäkin mestaa kuitenkin suositella!
Soenchi's Aruban Cuisine on varsin kodikkaasti ja tyylikkäästi sisustettu ravintola muutaman sadan metrin päässä hotelliltamme. Palvelu on oikein ystävällistä, mutta taas kerran melkoisen hidasta. Tarjoilijat olivat vähän alottelijoiden oloisia, joten pientä hapuilua ja mokailuakin oli havaittavissa. Tilasimme kolmen ruokalajin aterian, ja alkuruokien jälkeen tarjoilija tuli kysymään odotammeko jälkiruokia. Sanoimme, että emme, vaan pääruokia. Hetken päästä toinen tarjoilija tulikin jo jälkiruokien kanssa. Siinä sitten hetken asiaa selvittelimme ja lopulta saimme pääruoatkin eteemme. Iskän filepihvi oli vaan niin sitkeää, ettei sitä meinannut saada pihviveitselläkään palasteltua. No se sitten palautettiin, ja seuraava olikin oikein hyvä. Muutoin ruoka oli kyllä oikein maukasta, ja hinnatkin olivat varsin kohtuulliset. Erityiskiitosta ansaitsee annosten kaunis asettelu astioisen muotoilua myöten.
J. H. Yee's on aasialainen ravintola, joka edustaa palvelultaan toista ääripäätä verrattuna aiemmin kuvailemaani tylyhköön jäätelönmyyjään. Tarjoilijat olivat todella miellyttäviä ja ystävällisiä. Ruoatkin tulivat yllättävän nopeasti ja olivat HYVIÄ! Täällä ravintolassa oli tapana valita muutamaa ruokalajia, jotka sitten jaettiin koko pöytäseurueen kesken. Annokset olivatkin niin suuria, että meille riitti mainiosti kaksi annosta. Toinen annos oli ananaksen puolikkaaseen annosteltua paistettua riisiä erilaisilla liha- ja kasvissuikaleilla sekä katkaravuilla. Toinen annos oli suunnilleen sama, mutta riisin tilalta oli paistettua nuudelia, ja se tarjoiltiin ihan lautaselta. Nam! Ravintola oli myös tyylikkäästi sisustettu...varmaankin tyylikkäin aasialainen ravintola, jonka olen nähnyt. Ravintola sijaitsi toisessa kerroksessa ja parvekkeella syödessämme saimme kaupantekijäisenä nähdä loppiaisen kunniaksi ammuttuja ilotulituksia.
Texas de Brazil on ihanneravintola lihan ystävälle! Sinne kannattaa tosin mennä vain erittäin nälkäisenä. Alkusalaatit ja erilaisia leikkeleitä, juustoja ja keittoja on tarjolla seisovassa pöydässä ja niitä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Lautasen vieressä on lappu, jota kääntämällä vihreä tai punainen puoli ylöspäin, voi kutsua lihan tarjoilijat paikkalle. Ja lihaa sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Kun oli syönyt tarpeekseen, tarjoilija yltyi esittelemään jälkiruokavaihtoehtoja, jotka muuten maksoivat erikseen. Lasku oli aikas tyyris. Lisähuomautuksena mainittakoon vilukissoille, että sisällä ilmastointi oli tosi ankara ja ainakin aluksi suorastaan paleli.
Tango Argentine Grill sijatsee myös hotellimme vieressä Salt and Pepperin ja Fishes and Moren välissä. Ruoka oli ihan kelvollisen makuista, mutta ei mitenkään erityistä. Mainitsemisen arvoista on kuitenkin klo: 17-19 välillä saatava 'early bird' -tarjous, jolloin kolmen ruokalajin aterian, suppeammalta listalta tosin, sai vain 22 dollaria/hlö. Alkuruoaksi sai joko salaatin tai keiton ja pääruokavaihtoehdot olivat pihvistä kalaan tai kanaan. Jälkiruoaksi sai valita joko karamellivanukasta tai jäätelöä. Ihan hyvät appeet kyllä hintaan nähden. 79 dollarin viinipullokin oli alennuksessa 35 dollaria (mikäli alkuperäinen hinta todellakin vastasi ko. viinin maailmanmarkkinahintaa). Ruoat tulivat myös suht koht nopeasti ja palvelu oli perusystävällistä.
torstai 6. tammikuuta 2011
Meren pohjassa 40 m syvyydessä
Sukellusveneelle vietiin yhteysaluksella lyhyen opastuksen jälkeen.
Sukellusveneessä soi aluksi tilanteeseen varsin hyvin sopiva kohtalokas Joutsenlammen biisi Mustan joutsenen tanssista.
Näimme sukelluksen aikana koralleja, erilaisia kaloja ja pari laivan hylkyä, joista toisen miehistö vitsaili olevan Atlantis V, mikä kevensikin tunnelmaa entisestään.
Kaiken kaikkiaan homma hoitui sangen järjestelmällisesti ja miehistö vaikutti asiansa osaavalta. Päästyämme takaisin pintaan soi iloisesti Beatlesin 'Yellow Submarine' ja opastuksesta huolehtinut miehistön jäsen totesi matkan olleen kapteenin ensimmäinen. Huumori oli hurttia. -Tytti-
Rento päivä De Palm Islandilla
Hintaan sisältyi mahdollisuus snorklaamiseen, 'banaanivenekyytiin', erillistä maksua vastaan sai spa-hoitoja tai snuba-sukellusta.
Ilmaiseksi sai myös osallistua ohjatulle salsatunnille, joka pidettiin katoksen alla ulkoilmassa merimaiseman äärellä. Tunnilla oli oikein hauskaa ja osallistujat olivat nuorista vanhoihin ja eri puolilta maailmaa.
Päätimme kokeilla myös snorklausta, johon annettiin lyhyt opastus ja välineet, jotka kuuluivat hintaan. Se olikin yllättävän helppoa ja heti ensi kurkistuksella veden alaiseen maailmaan näky oli uskomaton! Kaloja kaikissa sateenkaaren väreissä vilahteli aivan vierestä niin, että niihin olisi voinut vaikka koskea. Ei olisi heti uskonut, että aivan rannassa vedenalainen maailma on näin vilkasta ja värikästä! Snorklausta ei olisi malttanut lopettaa ollenkaan, kun vesikin oli niin lämmintä.
Meitä oli jo etukäteen varoiteltu, että iho saattaa palaa varsinkin snorklatessa veden viilentäessä selkää. Viereisissä aurinkotuoleissa päiväänsä viettävät kaksi amerikkalaispariskuntaa sen sijaan eivät ilmeisesti käyttäneet ollenkaan aurinkovoiteita, koska punoittivat kauttaaltaan kuin keitetyt ravut paluumatkalla.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Ihanat hemmotteluhoidot
Sadun hoito: kuumakivihieronta (1 h, 84 dollaria)
Huone oli tunnelmallisesti valaistu ja taustalla soi rentoutusmusiikki aallonäänineen jne. Hoidon suoritti melko huonoa englantia puhuva paikallinen nainen...eipähän tarvinnut siinä kauheasti sitten höpötellä joutavia. Hoito alkoi ihan normaalilla hieronnalla, ja ehkä noin 10 minuutin hieronnan jälkeen otettiin kuumat kivet esiin... Niillä hierottiin sitten selkää ja jalkoja, jalkateriä ja käsivarsia unohtamatta. Oli kyllä mukavan tuntuista, vaikkakin miinuspuolena voisi mainita, että huone oli hiukan turhan kylmä ja kivet välillä hieman liiankin kuumia. Lopuksi piti vielä kääntyä selälleen, ja hieroja hieroi vielä jalkojen etupuolet sekä myös vatsan, mikä oli aika hämmentävää. Kainaloihinkin tungettiin välillä kuumat kivet lämmittämään.
Tytin hoito: peruskasvohoito (1 h, 85 dollaria)
Hoito oli asiantuntevaa ja välineet modernit. Tunnelma oli miellyttävä ja rentouttava (käväisin unten mailla hoidon aikana) ja hoitaja todella ystävällinen ja esitteli vuolaasti kaikki vaiheet. Hoidossa käytettiin aloe vera tuotteita, jotka ovat Aruban saaren vientituote. Kasvi onkin kuin lääkekasvi ja sitä käytetään mitä erilaisimpiin hoitoihin. Lopuksi hoitaja esitteli itse istuttamiaan aloe vera kasveja rakennuksen ulkopuolella. -Tytti-
tiistai 4. tammikuuta 2011
Yksinäinen tuulimylly
Sisällä tuulimyllyssä ilmeisesti pitäisi toimia ravintola ja siinä ohessa myös jokin pubi tms., mutta kaikki oli kiinni. Ehkä ne illalla ovat auki, kuka tietää... Paikalla ei ollut siis mitään aktiviteettia, eikä kyllä ketään ihmisiäkään. Varsin turha kohde, siis.
Perhosfarmilla
Saimme mm. pitää kädessä monarkkiperhosen koteloa.
Menimme parhosfarmille jo ennen puoltapäivää, mikä ei kuvaamisen kannalta ollut hyvä veto, sillä juuri aamupäivällä perhoset ovat vilkkaimmillaan. Toisaalta katselemisen kannalta oli ihan hauskaa, että ne olivat niin lentäväisiä ja pariutumisintoisia...
Perhosten katseleminen on kyllä ihan rentouttavaa ja mieltä rauhoittavaa hommaa, varsinkin kun taustalla soi aiheeseen sopiva viulumusiikki. Lisäksi farmilla oli lammikoita, joissa ui kaloja ja rennon oloisia kilpikonnia.
Oranjestad
Päivä oli jotenkin normaalia kuumempi, jopa hiukan tukalan kuuma, kun Aruballa normaalisti vallitseva pieni tuulenvire puuttui.
Oranjestadissa tsekkasimme paikalliset kaupat ja ostimmekin kaikenlaista. Hintataso on siellä hiukan alhaisempi kuin Palm Beachillä. Aivan keskustassa oli myös todella hienoja luksuskauppoja Cuccista Louis Vuittoniin, joissa hintataso sen sijaan ei ollut kovin alhainen. Välillä harhauduimme hieman ydinkeskustan ulkopuolelle, jossa meno olikin sitten selvästi ryysyisempää. Siellä oli kuitenkin S. Fransiscuksen kirkko, jossa kävimme sadetta pitelemässä pienen sadekuuron ajan.
Palatessamme kohti keskustaa muutama kortteli, näytti aika yllättävältä, kun vaatimattomalta näyttävien talojen jälkeen kulman takaa eteen ilmestyi luksuskaupat, äärimmäisen siistinä ylläpidetyt kadut ja turistit.
Karibian loistoristeilijät seisovat loistokkaan näköisenä satamassa ja maissa poikkeavat jenkkituristit käyskentelevät kadulla kuluttaen aikaansa kaupoissa. Erityisen paljon näytti olevan eläkeläisiä jenkkipariskuntia.
Satamassa kävimme haukkaamassa hieman hiukopalaa rannassa sijaitsevassa ravintola Cilossa, jonka hintataso yllätti kohtuullisuudellaan.
Takaisinpäin tultiin 'oikealla' bussilla, joka maksoi 1,30 dollaria.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Päivä beachillä!
Minä ja äitskä käytiin myös uimassa meressä. Kumpikaan meistä ei ole koskaan uinut niin lämpimässä merivedessä. Tämä vielä kruunaa paikan täydellisen paratiisi-vaikutelman.
Iltapäivällä äitskä yllätti kaikki ehdottamalla ajelua kumiveneen tyyppisen kahdenistuttavan kellukkeen kyydissä moottoriveneen vetämänä. Minä tietysti reippaana heti suostuin tähän, ja iskäkin suostui pienen suostuttelun jälkeen tulemaan istumaan moottoriveneeseen ja kuvaamaan meitä. Tämä kyyti olikin sitten...köh, mitenkähän sitä kuvailisi...varsin riehakasta menoa. Kyydissä pysyminen ei ainakaan ollut mikään itsestäänselvyys, kun mitään turvavyöviritelmiä ei ollut, vaan piti vaan pitää lujaa kiinni parista kahvasta. Kurveissa meinasi lentää koslasta ulos keskipakoisvoiman ansiosta ja muulloin veneen peräaallot pitivät huolen kyydissä pysymisen vaikeuttamisesta. Välillä töyssyt olivat niin ankaria, että ahteri pomppasi noin puolenmetrin korkeudelle. Lisäksi nauratti niin pirusti, että vatsaan sattui! (lisähuomautus: meno vastasi vähintään tunnin kuntosaliharjoitusta -Tytti-) Mutta hengissä kuitenkin selvittiin ja hauskaa oli. :-)
Baby beach
Kiertoajelu
Kiertoajelulla kyllä huomasi suuret elintasoerot asukkaiden välillä. Hieman pohjoiseen päin turistien valtaamalta hotellialueelta on rikkaiden asuinalue, jossa talot olivat suuria ja loistokkaita luksuskämppiä. Saaren eteläosassa vastaavasti meno oli köyhempää.
Kiertoajelun varasimme hotellin respasta. Sen järjesti kuskina ja oppaana toimiva pariskunta. Reissu maksoi 50 euroa/hlö. Opas ei kyllä vaikuttanut kovinkaan ammattotaitoiselta, vaan taustatietoja kohteista jäi kaipaamaan vähän enemmän kuin mitä oppaalla tuntui niitä olevan.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Hotelli
Otimme kaksi samantasoista hotellihuonetta, jotka kylläkin osoittautuivat hyvin eritasoisiksi. Äitskän ja iskän huone onkin ilmeisesti deluxe-tasoa, joka on lisäksi vastikään remontoitu. Minun huone sen sijaan on kämäsempää superior-tasoa, eikä sitä ole kyllä taidettu ikinä remontoida. Vesikään ei tule kunnolla suihkusta, joten käyn äitskän ja iskän huoneessa suihkussa.
Palvelu on kyllä todella ystävällistä ja allasalue on ihana. Kauneushoitolaa ei olla vielä kokeiltu, mutta tilanne korjattaneen piakkoin.
Hintaan kuuluva aamiainen on kyllä aika extreme näin suomalaiseen makuun. Siihen kuuluu kaksi palaa jotain maustekakun tapaista, rusina-kierrepulla ja kroisantti. Nam...
Hyvää uutta vuotta!
Ilotulitteita
Matkalaukutkin saapuivat vihdoin perjantaina illalla.
-Tytti-
Rantahiekkaa ja palmuja
-Tytti-