Päivä beachillä!

Aamulla, kun herättiin, oli taivas ihanan sininen ja kirkas...vain muutama kumpupilvi näkyi taivaalla. Päätimme siis suunnata rannalle nauttimaan auringosta. Aruban Palm Beachia täydellisempää rantaa on jotakuinkin mahdoton löytää...tai edes kuvitella. Meri on ihanan turkoosia ja hiekka aivan vaaleaa ja mukavan pehmeän tuntuista jalkojen alla. Hiekka ei myöskään ole polttavan kuumaa, niinkuin usein hiekkarannoilla on, vaan siinä todellakin on oikein miellyttävä tepastella paljain jaloin. Paratiisinomaisen paikasta tekevät rannalla kasvavat palmut sekä oljista ja palmunlehdistä tms. tehdyt auringonvarjot. Siellä aurinkotuolissa maatessa ja meren aaltoja kuunnellessa ja katsellessa pääsi todelliseen lomafiilikseen käsiksi. Juuri tätä näkyä ja tunnetta olen kieli pitkällä odottanut jo ties kuinka kauan! Taivaassa lienee juuri tällaista...
Minä ja äitskä käytiin myös uimassa meressä. Kumpikaan meistä ei ole koskaan uinut niin lämpimässä merivedessä. Tämä vielä kruunaa paikan täydellisen paratiisi-vaikutelman.
Iltapäivällä äitskä yllätti kaikki ehdottamalla ajelua kumiveneen tyyppisen kahdenistuttavan kellukkeen kyydissä moottoriveneen vetämänä. Minä tietysti reippaana heti suostuin tähän, ja iskäkin suostui pienen suostuttelun jälkeen tulemaan istumaan moottoriveneeseen ja kuvaamaan meitä. Tämä kyyti olikin sitten...köh, mitenkähän sitä kuvailisi...varsin riehakasta menoa. Kyydissä pysyminen ei ainakaan ollut mikään itsestäänselvyys, kun mitään turvavyöviritelmiä ei ollut, vaan piti vaan pitää lujaa kiinni parista kahvasta. Kurveissa meinasi lentää koslasta ulos keskipakoisvoiman ansiosta ja muulloin veneen peräaallot pitivät huolen kyydissä pysymisen vaikeuttamisesta. Välillä töyssyt olivat niin ankaria, että ahteri pomppasi noin puolenmetrin korkeudelle. Lisäksi nauratti niin pirusti, että vatsaan sattui! (lisähuomautus: meno vastasi vähintään tunnin kuntosaliharjoitusta -Tytti-) Mutta hengissä kuitenkin selvittiin ja hauskaa oli. :-)